Kohti nettonollaa päästöjen velvoitemarkkinalla ja vapaaehtoismarkkinalla ?

Tietääkö tavallinen matti meikäläinen tai edes ilmastoasioista huolissaan oleva puoliaktivisti millainen on ilmastonmuutoksen hillintää pyrkivä velvoitemarkkina, tai siinä rinnalla kasvava vapaaehtoismarkkina? Ja miten ne liittyvät toisiinsa, vai liittyvätkö?

Skoggin suunniteltu liiketoiminta, hakkuukypsien metsien vuokraus hiilinieluksi ja hiilivarastoksi on yksilöiden vapaaehtoista päästöjen hyvitystoimintaa. Se ei kuulu laisinkaan velvoitemarkkinan piiriin.


Mitä tuo velvoitemarkkina sitten sisältää? Se koostuu kolmesta sektorista: päästökauppasektorista, jonka piirissä on energiateollisuus ja paljon energiaa käyttävä muu teollisuus, taakanjakosektorista, jonka piiriin kuuluvat mm. maatalous, liikenne, asuminen, rakentaminen ja maankäyttö eli LULUCF-sektorista, jonka tavoitteena on ettei maankäytöstä aiheutuvat päästöt eivät ole suurempia kuin maankäyttösektorin hiilinielu.


Mikä on siis ihmisen, yksilön, kuluttajan rooli näillä sektoreilla, koska ne koskevat vain yrityksiä? Yksilön valinnat, vaikuttavat siihen, miten yritykset toimivat, mitä ja miten tuotettuja tuotteita tai palveluja ne tuovat markkinalle. Hyvin jo tunnetaan se, miten me kukin voimme pienentää hiilijalanjälkeämme lentämällä vähemmän, liikkumalla fossiilittomasti, syömällä vege-painotteisesti tai vaikkapa asumalla pienemmässä asunnossa. Mutta voidaanko me oikeasti kompensoida ne hiilipäästömme, joita kuitenkin itse kullekin kontolleen käytösmuutostenkin jälkeen jää? Ja onko kompensaatiotoiminta edes laillista?


Suomessa on käynnissä rikosoikeudellinen prosessi siitä, onko kompensaation myyminen vastikkeetonta rahankeruuta vai mitä se on. Lisäksi tuon prosessin rinnalla rahankeräyslaki on muuttumassa. Sisäministeriö on lähettänyt 6.11.2020 lausunnoille hallituksen esitysluonnoksen rahankeräyslain muuttamisesta. Ehdotuksessa vapaaehtoiset päästökompensaatiopalvelut rajattaisiin rahankeräyslain soveltamisalan ulkopuolelle. Eli, jos lakiehdotus menee läpi, vapaaehtoinen päästökompensaatiotoiminta ei edellytä rahankeräyslupaa.


Tämä on varmasti tärkeä muutos, mutta jatkossakin kompensaatiotoiminta pitää olla selkää, aidosti lisäistä hiilensidontaa tuottavaa toimintaa. Tuo voi olla joskus vaikeasti todennettavissa oleva yhtälö.


Me Skogissa uskomme vahvasti siihen, että muutos lähtee yksilöstä. Yksilön valinnat vaikuttavat velvoitemarkkinan tavoitteiden toteutumiseen ja lisäksi yksilö voi (vapaaehtoismarkkinalla) tehdä konkreettisia toimia hiilitaseensa nettonollaamiseksi. Markkinatalous on synnyttänyt kasvuun perustuvan talousmallin, joka puolestaan on aiheuttanut ilmasto-ongelman. Markkinatalousmalli on myös ratkaisu. Sen

pitää tuottaa kaupalliset insentiivit ongelman ratkaisulle. Skoggi on mukana rakentamassa tuota muutosta.


Napapiirillä, lumipyryssä,

Riitta Tiuraniemi

Skoggi hallituksen pj



1 katselukerta0 kommenttia